Verta virtsassa

Erityisesti makroskooppinen, silmin nähtävä veri virtsassa on oire, joka edellyttää virtsateiden tutkimista. Mikroskooppinen verivirtsaisuus on merkitykseltään vähäisempi, mutta aina kuitenkin syytä kontrolloida ja tarvittaessa selvittää.

Verta virtsaan voivat aiheuttaa virtsateiden syövät kuten munuaissyöpä, virtsajohtimen syöpä, virtsarakkosyöpä ja harvemmin eturauhasen syöpä. Hyvänlaatuisia munuaiskasvaimia ovat kystat, onkosytomat ja angiomyolipomat. Tavanomaisin hyvänlaatuinen syy vereen virtsassa on virtsatulehdus tai virtsatiekivitauti.

Tarvittavat tutkimukset

Verivirtsaisuuden tutkimukset ovat virtsateiden ultraäänitutkimus ja / tai tietokonetomografia, virtsarakon tähystys ja virtsan irtosolututkimus. Perustutkimuksina tutkitaan lisäksi aina virtsanäyte tulehduksen poissulkemiseksi, pieni verenkuva, CRP, senkka, kreatiniini ja miehiltä PSA.

Verivirtsaisuuden syy tulee aina selvittää. Voit ottaa yhteyttä Docrates Syöpäsairaalaan puh. 010 773 2000 tai esimerkiksi omaan terveyskeskukseesi. Docrateen asiantuntijan vastaanotolle pääset viiveeettä ja ilman lähetettä.

Syöpädiagnoosin kohdatessa huippuasiantuntijoiden yksilöllisesti räätälöimät syöpähoidot voidaan aloittaa Docrates Syöpäsairaalassa heti.

Tavallisimmat virtsateiden kasvaimet

Munuaissyöpä

Munuaissyöpiä todetaan vuosittain noin 900, joista noin 500 miehillä. Tavallisin (70 %) munuaissyöpä on ns. clear cell eli kirkassolusyöpä. Muita munuaissyövän lajeja ovat papillaarinen (10 %) ja kromofobinen (5 %). Tunnetuin periytyvä munuassyöpätyyppi on von Hippel-Lindaun kasvain.

Munuaissyövän etäpesäkkeitä todetaan tavallisimmin luustossa, keuhkoissa, maksassa tai aivoissa. Munuaissyövän perushoito on joko munuaisen osan tai koko munuaisen poisto. Yksittäisten etäpesäkkeiden kirurginen hoito on tapauskohtaisesti mahdollista. Etäpesäkkeisen munuaissyövän lääkehoitona tulevat kyseeseen tyrosiini-kinaasi-estäjät, kuten sunitinib tai sorafenib ja mtor-estäjä toriselismus.

Munuaissyöpäpotilaan hoidon jälkiseuranta on tärkeää. Puolivuosittain seurataan perusverenkuvaa, munuaistoimintaa ja luuston tilaa. Keuhkojen ja vatsan alueen tilaa arvioidaan röntgentutkimuksin.

Rakkosyöpä

Rakkosyöpiä todetaan vuosittain noin 880, joista noin 680 miehillä. Suurin osa rakkosyövistä on ns. välimuotoisen epiteelin eli uroepiteelin syöpiä. Rakkosyövistä 70-80 % on pinnallisia kasvaimia, ja ne hoidetaan ”höyläämällä”.

Seuranta tapahtuu rakkotähystyksin 3-12 kk välein. 50-60 % pinnallisista rakkokasvaimista uusiutuu ilman lisähoitoja. Lisähoidot ovat ns. rakon huuhteluhoitoja solusalpaajilla (mitomysiini, epirubisiini) tai immuunivasteeseen vaikuttavalla BCG-liuoksella. Rakon seinämän lihasosaan yltäneet rakkosyövät vaativat rakon poiston ja rakon korvikkeen ohutsuolesta tai virtsan ohjaamiseen avanteeseen. Etäpesäkkeisen rakkosyövän hoito voidaan aloittaa leikkauksella ja liittää siihen sytostaatti- ja sädehoito.